Malvikit!

Iltoja teille! Kauhulla ootan sitä luvattua ilma-alan muutosta. Miten käy rakkaille kukilleni, malvikit, kosmokset ja tuoksuherneet ovat nyt vasta päässeet kukkimisen  ja kasvamisen vauhtiin. En kestä, jos pakkanen iskee ja luntakin muka vielä. Miten minä näitä alan kietomaan hallaharsoihin? KÄÄK!

Nämä tässä ovat muuten Facebookin Puutarha-ja Piha-ryhmässä eräältä jäseneltä saatuja/vaihdettuja harmaamalvikin siemeniä, joiden pitäisi olla monivuotisia. Eipä kyllä uskoisi, kun niitä pieniä reppanoita ja surkeita taimenalkuja katoin istutusruukuissa vielä kesäkuun lopussa. 

Menasin jo viskoa mäkeen, mutta tässä samassa paikassa viime vuonnakin oli aivan jumalaisen isot kukat ja paksut varret, joten ihan vaan poistiekseen ne tuohon istutin. Ja kyllä kannatti! En tiijä, mitä näille aina tapahtuu syyskuussa, mutta se kasvuvauhti on ihan järetön. Kai tää on sitten syyskukka. Kantsis ehkä googlettaa :) 

Nyt sitten tuleekin kuvapläjäys ihanaista malvikkia. 

Harava on ihan PARAS tuki! Ja jos se sattuu olemaan vielä vanha ja ruosteinen, aina parempi :)

Varsia estää kaatumasta joku roskista tongittu huuva tai ilmastointijutska....mikälie!

Halstari on toinen hyvä tuki pienemmässä vaiheessa olevalle kukalle. Ja huomatkaa mikä yhteensointuva liitto tässä onkaan. Ihanan ruosteisen ajanhampaan syömä halstari ja hento vaaleanpunainen kukka. Oi, kuinka sielustani taas ilmoille sulosoinnut käy.

Nämä kylvin suoraan multaan pikkupation viereen ja näillekkin on tapahtunut jotain viikon sisällä. Ovat venyneet ihan mielettömästi.

Rentouttavaa ja vielä kesäistä viikonloppua toivotan teille...onhan se vielä kesä jäljellä...onhan :)

Sunnuntai!

Heipä taas! Tänä aamuna oli aivan mahtava ilma, kaste kimalsi kukkien terälehdillä, heinillä ja puiden oksilla. Ihana usvakin oli, mutta enimmät ehtivät haihtua ennenkuin sain kuvan.

Harmikseni kamerasta loppui akku, olisi tullut niin herkullisia kastekuvia eri kukista. Kyllä luonto on kauneimillaan aamuisin.

Kosmoskukat ovat suorastaan räjähtäneet kasvuun.

 Haikeus valtasi mielen, kun kurjet lähtivät. Se on jotenkin aina niin surullista. Ensin liitelivät kasassa ja pitivät kaameata mekkalaa siitä, kuka se alkaa vetämään porukkaa, sitten pikkuhiljaa alkoi aura syntyä. Kaks iso auraa oli, ja arviolta lähemmäs kolmesataa kurkea.

Nyt taijan heittääntyä sohvalle vähäks aikaa katselemaan telkkaria.

Ihanaa viikonalkua teille!

Auringon värejä!

Lämmintä syyskuun iltaa/yötä! Kiitän ja niiaan kommenteistanne edelliseen postaukseen. Niitä on ilo lukea :)

Meikäläistä tuo kasvava kuutamo alkaa taas valvottaa. Viime yönä ruhtinaalliset neljä tuntia sain nukuttua, mutta eipä ole tään päivän vauhtia haitannut. Joka paikkaa särkee ja kolottaa ettei meinaa rappuja pystyä nousemaan, kun riehunut oikeen urakalla puutarhassa. Kaatanut puskia, kaivanut maata, kannellut isoja puulaatikoita paikasta toiseen ja siivonnut varastoa.

Luulisi, että tuommosen raatamisen jälkeen kaatuisi sänkyyn, vaan pah! Ihana, kaamea kuutamoinen.

Purin tuosta kamerasta muutamat kuvat...eihän niitä ollutkaan, kun reilut 300. Ohhoh, on tullut vähän napsittua. Mutta niitä on niin ihanaa talvisaikaan katella. Tässä teillekkin värienergiaa!

Auringonkukkia en istuttanut tänä vuonna ollenkaan, mutta jostain niitä on kaksi kasvanut, toinen vasta aukeamassa.

Nuo orvokit ovat kooste viimevuotisista. Nypin joitakin siemenkotia eri orvokeista ja jätin ne multaan talveksi. Tuossa tuo vati on ollut koko talven ja keväällä jään sulettua sieltä rupesi nousemaan taimia.

Sitruunapuun marjat alkavat kypsymään :)

Tänään oli kyllä mahtava päivä pitkästä aikaa, kävin aamutuimaan uiskentelemassakin. Parina päivänä jäänyt väliin....onko sitä muka vanhat luut niin kylmäsiks käyneet. No eeeeeikä! 

Viettäkäähän mukava viikonloppu, huomenna saamme varmaankin nauttia vielä auringosta.