....vai kumahdusko??! Minua ainaki joku kummauttanu päähän lapiolla tahi jollain kepillä, kun maalisuti ei lähe käsistä pois. Sisätilojen maalaus ihan huipussaan, mutta onneks vain sateisina päivinä. Muutenhan minua ois joku kumauttanu tosi pahasti ja hoitoon pitäs viijä viivana.
Hui kauheata! Ajatuskin puistattaa, että minä vaan sisällä sutisin, kun ulkona mitä mahtavimmat kevätkelit. Tänäänkin 6 tuntia putkeen suunnittelin kaikenlaista uutta rojektia, haravoin, poltin roskia, rakensin parit tikkaat, yhen pikkutalon lisää, linnunpönttöjäkin tuunailin.
Ja sitten join leirinuotiolla oluen.
Alkaa olemaan jo mukavasti sammaleinen meijän nurmikko. Syksyllä lehtien
haravoinnin jälkeen ripottelin pari litraa kahvinpuruja. On kyllä
auttanut. Nyt taas kerätään talteen kaikki purut, että saa kesän ajan
viskellä ruohonleikkuun jälkeen. Haluaisin hävittää koko nurmikon. Ihan
turhaa aikaa menee sen ajamiseen.
Huomasin aamulla, kun lähin lehteä hakemaan jänöpupusen läheisellä pellolla.
Ainakin jo viides kurkiaura. Ihana tunne valtaa mielen aina, kun nämä saapuvat.
Kasvua havaittavissa. Tää se on just parasta, kun saa seurata luonnon heräämistä.
Tää keijunkoti muutti toiseen paikkaan.
Roskakatos sai pyöränränkän koristeeks. Eihän se ookkaan ku kuudes vasta :D
Löytyi puusta yks lihamylly vielä. Ruuvasin sen tuohon pöydänkulmaan, joskopa siihen jotakin köynnöstä laittas. Nyt seuraa sitten ruosteinen romurysäys :)
Siinäpä sitä oli mun rakkaita aarteita ympäri pihamaata.
Sitruunapuusta myrsky kaatoi puolet, eli kaikkein paksuimman oksan, mutta jäi jotakin jälelle.
Viettäkäähän mukava viikonloppu ♥
