My spring by night

Terveisiä ihanan sateisesta ja sumuisesta illasta. Mä niin rakastan näitä iltoja/öitä. Tänäänkin tuossa yhentoista jälkeen lähin lenkille. Kävelin keltaisten lehtien peittämää tietä, sataa tihuutteli ja kylän katuvalot loistivat himmeästi sumun seasta. 

Maisema oli niin surullisen ihana, inspiroiva ja pitkästä aikaa runosuoni alkoi sykkimään :)
Vaikka oonkin kesäihminen henkeen ja vereen, mutta kyllä syksykin on aivan mahtavaa aikaa. Kaikki värit, tuoksut, sateet, sumu, valot...hmmmm, voisin luetella pitkänkin luettelon, mutta taijan laittaa kuvia. Nehän ei anna oikeutta itsekoetulle ja nähdylle, mutta minun kameralla ei parempia saa :)

Meijän etupihasta kylälle päin.

Nämä maisemat ihan meijän pihan vierestä kävelytielle.

Nämä kuvat otin viikolla iltalenkillä, kun ei satanut.

Sori, taas innostuin liikaa tuon tuoksuherneen kohalla. Kukat näyttävät sateisessa valokiilassa niin jumalaisilta, mutta eihän niitä vaan voi vangita kuvaan samanlaisina.

Meijän hautausmaa, kävelen siellä aika usein iltaisin. Tulee hyvä ja rauhallinen olo ja tietenkin senkin takia, kun omat vanhemmat sekä molemmat isovanhemmat lepäävät siellä enkelten siipien suojassa.

Toivottelen teille rauhallista yötä ja mukavaa viikonloppua ♥

Kun saapuu syys.....

Paljon on maisemat ja kukkaset muuttuneet näistä parin viikon takaisista kuvista. Nämä ihanaiset kosmokset paleltuivat alkuviikosta. Ja niinkuin minä yritin suojella niitä, mutta luonnon voimille ei maha mittään.

 Ei kovin kaunis näky ollut aamulla. Sitä ei vaan tahtois luopua kesän kukkaista.

Tämä oli joku superyksilö, varren ympärysmittakin oli 12 cm...harmi, kun ei ehtiny aueta. Onneks vielä jotkut kukat kukkii :)

Metalliroskista bongattu rattikelkka sai uuden tehtävän punakärsämöiden tukena.

Tuoksuhernekkin jaksaa vielä kukoistaa.

Tälläkin viikolla on leikattu alas puskia ja haravoitu ja haravoitu, MUTTA mikäs sitä on haravoida, kun on maailman paras ja kevysin harava. En muista merkkiä, mies osti jostain tarjouksesta. 
Mutta nautin koko hommasta...ja se ON harvinaista :)

Kauppamatkalla piti pysähtyä kuvailemaan ihania syysmaisemia.

Viikolla käytiin miehen kans mökillä ja perinteisesti minä ryntään metsään keräämään sammalta.

Mutta kivien päältä en sitten hennonutkaan kerätä!

Rahkasammalta toin jonkun verran.

On tää syksy ihanaa aikaa kaikkine väreineen.

Syksyistä viikkoa teille :)

Malvikit!

Iltoja teille! Kauhulla ootan sitä luvattua ilma-alan muutosta. Miten käy rakkaille kukilleni, malvikit, kosmokset ja tuoksuherneet ovat nyt vasta päässeet kukkimisen  ja kasvamisen vauhtiin. En kestä, jos pakkanen iskee ja luntakin muka vielä. Miten minä näitä alan kietomaan hallaharsoihin? KÄÄK!

Nämä tässä ovat muuten Facebookin Puutarha-ja Piha-ryhmässä eräältä jäseneltä saatuja/vaihdettuja harmaamalvikin siemeniä, joiden pitäisi olla monivuotisia. Eipä kyllä uskoisi, kun niitä pieniä reppanoita ja surkeita taimenalkuja katoin istutusruukuissa vielä kesäkuun lopussa. 

Menasin jo viskoa mäkeen, mutta tässä samassa paikassa viime vuonnakin oli aivan jumalaisen isot kukat ja paksut varret, joten ihan vaan poistiekseen ne tuohon istutin. Ja kyllä kannatti! En tiijä, mitä näille aina tapahtuu syyskuussa, mutta se kasvuvauhti on ihan järetön. Kai tää on sitten syyskukka. Kantsis ehkä googlettaa :) 

Nyt sitten tuleekin kuvapläjäys ihanaista malvikkia. 

Harava on ihan PARAS tuki! Ja jos se sattuu olemaan vielä vanha ja ruosteinen, aina parempi :)

Varsia estää kaatumasta joku roskista tongittu huuva tai ilmastointijutska....mikälie!

Halstari on toinen hyvä tuki pienemmässä vaiheessa olevalle kukalle. Ja huomatkaa mikä yhteensointuva liitto tässä onkaan. Ihanan ruosteisen ajanhampaan syömä halstari ja hento vaaleanpunainen kukka. Oi, kuinka sielustani taas ilmoille sulosoinnut käy.

Nämä kylvin suoraan multaan pikkupation viereen ja näillekkin on tapahtunut jotain viikon sisällä. Ovat venyneet ihan mielettömästi.

Rentouttavaa ja vielä kesäistä viikonloppua toivotan teille...onhan se vielä kesä jäljellä...onhan :)