lauantai 28. syyskuuta 2013

Autums leaves!



Kesä on mennyt saapunut syys
auringon hehkukin poissa
illat pimeät kuin iäisyys
ei viserrys kuulu aamunkoissa.

Olen syksyn lehti keltainen
sateinen maa mua kutsuvi taas
kanssa lehtien toisten tuhansien
aika mennä on ajan taa.

Ei kelloja kuulu ei saattajaa näy
yksin maahan maatuvaan putoan
vain kylmä tuuli vierellä käy
yhä alemmas alemmas vajoan.

Missä on enkelit ja pienet keijut
joista niin paljon puhutaan
totuus on tää – yksin sä leijut
ja kohta unohdut kokonaan.


Olen vain lehti joukossa tuhansien
vain yksi puu metsää vailla
olen ihminen keskellä monien
yhtä yksin tuon lehden lailla.

Mennyttä mennyttä kaikki on vain
eessä jatkuva yö ja ikuisuus
sadetanssia tanssin ja nuoruuttain
kun ilmassa soi syksyinen bluus.



Ruusu-Liisa toivottaa syksyistä viikonloppua :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Ovia ei minnekkään, ikkunoita ei mihinkään, tuolinrankoja ja pöydänrankoja, joissa ei voi istua, joiden päältä ei voi syödä, lukemattomia tikapuita pitkin taivaaseen... tai puuhun!

Huh, olipas siinä otsikkoa kerrakseen...heh :)

Keräilijäluonne, kun oon tai pitäiskö sanoa pikemminkin, että rohmuaja, niin on tullut noita otsikonmukaisia tavaroita rohmuttua tai itekkin rakenneltua.

Maisemat ovat paljon muuttuneet edellisestä postauksesta, syys on tullut vauhilla. Mutta niin sitä vaan kesänlapsi tähänkin vuodenaikaan sopeutuu, keltainen lehtimatto nurmikolla on aivan ihana ja vaalin sitä viimeseen asti. Sitten vasta, kun alkavat ruskehtumaan, ajan ruohonleikkurilla silpuksi. 
Sen takia minä varmaan näitä ovia, tikapuita yms muita oon haalinut, kun kukat kuihtuvat ja puskat pitää leikata matalaks, niin jää jotakin katseltavaa pihaan. No yksi syyhän se on tuokin :D Seliseli rohmu mikä rohmu!




Tässä puutarhamme ovikavalkadi. Tämän viimeisen oon ite nakutellut jätelaudoista.



...Alla vaahtera..sitruunapuun...uuuu...

 



Mikäpä muu pitäisi yhtälailla kasassa isojakin puskia, kuin parhaat päivänsä nähneet tuolinrangat. Mä niin rakastan näitä :)

Mutta en yhtään vähempää, kuin näitä ihanaisia tikapuita.







Huh, noinko monet tikapuut meillä on ??! Olikohan siinä ees kaikki ... :D


Merkillistä, vaan kaks pöydänrankaa.

(Lisäys, meinas ihan unohtua) Tähän loppuun uusin tulokas, jonka johdosta yks päivä män iha sekasi :)


Siinäpä ne tarinat tältä viikolta.

Toivotan tervetulleeksi Seikku p:een :)

Tunnelimaisen tunnelimaista syksyistä viikonloppua lukijoilleni!



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Syyskuulumisia!


Hei pitkästä aikaa. Voitteko kuvitella, oon kirjottanu tätä postausta kaksi viikkoa. Ensin temppuili tää blogi, en saanu kuvia ladattua, sitten kone meni tilttiin ja yks viikko oli yhtä hulabaloota pojan häiden takia. Tässä tänään sitten monta tuntia etsinyt silmät kierossa eilenotettuja kuvia koneelta. Nekin joutuivat jonnekkin ihmekansioon. Välillä tuli soitto yheltä ystävältä, että olis puutarhaan ruosteromua ynnämuuta, jos kiinnostaa.Lähin samantien katsomaan ja mukavia juttujahan siellä oli. Yks patjavieteristö olikin ihana yllätys, kun semmosta etsinytkin jonkin aikaa. Eihän niitä ookkaa vasta ku neljä ennestään :) 

Tää on siis harvinainen syksy. Luulis, että kun kesä tuli niin aikaisin, syksykin iskisi päälle aiemmin, vaan ei, kesä senkun jatkuu. No, puiden lehdet ovat jo ruskassaan ja niitä onkin piha ihan keltasenaan, vaan kukat kukkii entistä enemmän. Muutamat alkanut tekemään uutta kukintoa. Ihan käsittämätöntä. Ja miten lämmintäkin ollut. Tai sitten viimekesän jälkeen sitä on ihan ymmällään, kun ei juurikaan aurinkoa nähnyt eikä kukatkaan oikein kukoistaneet. No jokatapauksessa... Ihanaamahtavaasuperhienoa :D 

Tässä vähän tämän päivän kuulumisia!



Tää kesämalvikki on ihan superyksilö. Siinä ei ole ku kaks vartta, mutta kukkia oli yli 60 viime viikolla ja suurimman läpimitta 15 senttiä. Toisen varren ympärysmitta 11 senttiä. En käsitä, mitä se on syöny  tai juonu :)

Tämä elämänlanka hokas vasta nyt, että pitäis alkaa kukkimaan jo. Nuppuja on aukeamassa ihan kymmenpäinen määrä. Se on kasvanut pituuttakin yli kolmeen metriin ja seipäännenästä kurkottaa jo koivun oksaan.



Nämä ruusutarhan elämänlangat kans viime viikon sisällä kasvoivat ihan mysteerisesti. Nuo lehdet ovat valtavia ja kukannuppuja on tulossa vaikka kuinka paljon.


Melkein kaikki muut orvokit ovat jo kuolleet, mutta nämä kaksi ovat vielä täysissä voimissaan.

 Kosmoskukkakin vielä voimissaan. Tuossa noiden keksellä on joku mysteerio, ootan että se avaa kukkansa, niin laitan sitten kuvaa. Ei oo ainakaan kosmoskukka.

Krassi kituutteli lähes koko kesän, mutta parin viime viikon aikana se on alkanut tekemään uusia köynnösversoja.




Suprise...tuoksuherne haluaa mukaan postaukseen :D  Nää ovat ihan valtavia. Pakkauksessa luki korkeudeks 165 cm, mutta pisin on jo kolmen metrin yläpuolella. Ylistän taas niiden tuoksua...ja kauneutta. Iiiiikkkkk...sekoon *poks*

Tämä maksaruoho taitaa olla kukkimassa ihan ajallaan.

Villiviinin lehti ei oo yhtenäkään vuonna  meillä ollut näin iso. Mittasin läpimitan ja 52 senttiä on tuolta ylälehdestä alalehteen.

Vuorenkilpi pukkaa uutta kukintoa. En meinannu silmiäni uskoa.

Ruusuangervokin aloitti uuden kukintakauden.

Ja minttukin kukkii jo toista kertaa.

Alan uskoa, että avaruudesta on tullut sateen mukana jotain ihme kasvusädettä. Minun viherpeukalo se ei oo ollu, joka nuo on saanut aikaan.

Minäkin varmaan saanut jotain säteitä, kun naama on ihan oranssi. Tai sitten oon nuuhkinut liikaa tuoksuherneitä. *nuuuuuuuuuh*

Mukavaa loppuviikkoa ja tervetuloa lukijaksi maria cecilia :)

•´¯`•.¸¸.• ƸӜƷ •´¯`•.¸¸.•