torstai 23. lokakuuta 2014

Kaksi vanhaa puuta!

Huomenta Keski-Suomesta! Mittari näyttää lähes kymmentä miinusastetta. Hrrrrrrrh! 
Ihana puna taivaalla. 
Ihan väärinpäin alkaa menemään tämä ilmasto. Minusta lunta pitäisi tulla ekana. Olisi jotain suojaa kukkien juurille. Taasko menee osa kasvustosta, kun ei kaikkia ehi tai voi suojata.

Päivät ovat menneet edelleen pihapuuhissa, sillä haravointia riittää. Viis kertaa on haravoitu koko pihatienoo ja kerran ajettu ruohonleikkurilla. Alkaa olemaan mitta täys, vaikka koivut ja lehtikuuset ovatkin ihania. Tästäpä päästäänkin otsikkoon.

Nämä lehtikuuset ovat  40 vuotta vanhoja, ehkäpä ylikin. Miehen isä aikoinaan istuttanut. Eikä tuo vasemmalla oleva pajukaan montaa vuotta häviä. Se alkaa olemaan niin laho, että jotain tarttis tehä, ennenku se kaatuu. Takana menee sekä kävelytie ja maantie.


Kävelytiellä ja vähän kauempanakin on melkoinen sotku havunneulasista. Ja käpyoksia lentelee tuulen mukana pitkiinsä. Hyvää askartelumateriaaliahan se on ja hyvin käy sytyistäkin. Kyllä niitä onkin kerätty.



Eivätkö olekkin valtavia. Kaikesta sotkusta huolimatta, mä niin rakastan tätä maisemaa ja näitä havuja. Niissä on voimaa ja turvallisuuden tunnetta. Niitä voi halata.  Niistä voi imeä itseensä elämäniloa. 
Hirvittää tosin nämä nykyiset syöksyvirtaukset, ukkosmyrskyt ja tuulet. Tuohon kohtaan, kun semmonen trombi osuu, niin tulee pahaa jälkeä. Naapurista kaatoi ison puun Asta-myrskyn aikaan.

Ei nuo orapihlajatkaan ihan siistimmästä päästä ole, puottaa nekin lehtensä ja ne marjat. Jestas, mikä sotku niistä tulee. Onneks tilhet käyvät syömässä osan. Että kaikki sotkusimmat puut juuri meijän pihassa. Nyt oonkin alottanut kampanjan niiden poistamiseksi. Mies oli jo samaa mieltä itekki, että vois harkita noiden havujen kaatamista ainakin. Tulee olemaan järkyttävä operaatio. Pitää saaha vielä mukaan kunta ja  palokunta. 
Mutta on syksyisessä maisemassa jotakin niin ihanaa ja kiehtovaa ja haikeaa, että kokoajan tekee mieli kävellä kyläteitä ja  metsäpolkuja :) Ja onhan nuo lehdet pudotessaan tosi kauniita maassa.


Yks hyvä puoli lehti-ja havusotkusta on, että niillä voi peittää kukkien juuristoa ja perustaa uusia penkkejä. Tuleva ruusutarha muuttui vähän, kun siirsin kaaren toiseen paikkaan, siirsin hansaruusut reunalle ja omenapuun väliselle nurmikkoalueelle uusi perenna-alue. Paksu kerros sanomalehtiä alle, haravointijätettä ja hiekkaa. Multaa sitten keväällä, ellen jo ennen lumia ehi laittamaan. Toivottavasti nyt ruusut selviää. Viime talvenahan paleltui viisi puskaa. En ole kaivanut ylös, vaan toivon, että ne vielä virkoaa. Kyllä kauan vie mun ruusutarhan rakentaminen, mutta onhan se hyvä, mistä haaveilla. Sille pitäis saaha joku alusta, ehkä laatoista tai tiilistä...kivetkin käy. Ja joku aitaus ympärille ehkä. Oon kerännyt vanhoja ruostuneita pyöränrenkaita, että upotan maahan puolet. Saas nähä :)

Ilokseni huomasin pari uutta lukijaa, eli tervetuloa Maarit ja KesäKukka :)

Semmosta tänään. Muuten miten teillä näkyy ne kuvat, joita oon joskus lisännyt loppuun, joku kukka tai omena tai tyttö mekossa? Näkyykö ne kuvina vai kirjaimina. Se on nimittäin yks fontti, josta semmosia tulee.

Lupsakkata viikonloppua ruusujen kera! Tämä on ilmaiselta animaatiosivustolta :)




lauantai 11. lokakuuta 2014

My spring by night


Terveisiä ihanan sateisesta ja sumuisesta illasta. Mä niin rakastan näitä iltoja/öitä. Tänäänkin tuossa yhentoista jälkeen lähin lenkille. Kävelin keltaisten lehtien peittämää tietä, sataa tihuutteli ja kylän katuvalot loistivat himmeästi sumun seasta. 
Maisema oli niin surullisen ihana, inspiroiva ja pitkästä aikaa runosuoni alkoi sykkimään :)
Vaikka oonkin kesäihminen henkeen ja vereen, mutta kyllä syksykin on aivan mahtavaa aikaa. Kaikki värit, tuoksut, sateet, sumu, valot...hmmmm, voisin luetella pitkänkin luettelon, mutta taijan laittaa kuvia. Nehän ei anna oikeutta itsekoetulle ja nähdylle, mutta minun kameralla ei parempia saa :)


Meijän etupihasta kylälle päin.


Nämä maisemat ihan meijän pihan vierestä kävelytielle.



Nämä kuvat otin viikolla iltalenkillä, kun ei satanut.





Sori, taas innostuin liikaa tuon tuoksuherneen kohalla. Kukat näyttävät sateisessa valokiilassa niin jumalaisilta, mutta eihän niitä vaan voi vangita kuvaan samanlaisina.

Meijän hautausmaa, kävelen siellä aika usein iltaisin. Tulee hyvä ja rauhallinen olo ja tietenkin senkin takia, kun omat vanhemmat sekä molemmat isovanhemmat lepäävät siellä enkelten siipien suojassa.

Toivottelen teille rauhallista yötä ja mukavaa viikonloppua

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kun saapuu syys.....



Paljon on maisemat ja kukkaset muuttuneet näistä parin viikon takaisista kuvista. Nämä ihanaiset kosmokset paleltuivat alkuviikosta. Ja niinkuin minä yritin suojella niitä, mutta luonnon voimille ei maha mittään.



 Ei kovin kaunis näky ollut aamulla. Sitä ei vaan tahtois luopua kesän kukkaista.
Tämä oli joku superyksilö, varren ympärysmittakin oli 12 cm...harmi, kun ei ehtiny aueta. Onneks vielä jotkut kukat kukkii :)



Metalliroskista bongattu rattikelkka sai uuden tehtävän punakärsämöiden tukena.


Tuoksuhernekkin jaksaa vielä kukoistaa.

Tälläkin viikolla on leikattu alas puskia ja haravoitu ja haravoitu, MUTTA mikäs sitä on haravoida, kun on maailman paras ja kevysin harava. En muista merkkiä, mies osti jostain tarjouksesta. 
Mutta nautin koko hommasta...ja se ON harvinaista :)

Kauppamatkalla piti pysähtyä kuvailemaan ihania syysmaisemia.

Viikolla käytiin miehen kans mökillä ja perinteisesti minä ryntään metsään keräämään sammalta.






Mutta kivien päältä en sitten hennonutkaan kerätä!
Rahkasammalta toin jonkun verran.

On tää syksy ihanaa aikaa kaikkine väreineen.

Syksyistä viikkoa teille :)