perjantai 28. maaliskuuta 2014

Last Train to London!


...No ei ihan nyt London...ja ihan vaan puujuna :D

Onpa ollut mahtava viikko ilmojen suhteen. Oon riehunut puutarhassa aamusta siihen asti, kun alkaa pimetä. Haravoinut ja kerännyt oksia. Tänään polttelin niitä. Hetkeksi menin verstaalle vasaroimaan, niin eiköhän paloautot lähteneet liikkeelle.(Huom. asutaan paloaseman vieressä )  Säikähin, että niinkö se tuli läks irti. Huh! Sitä on niin araks käyny näiden meijän tuhopolttojen jälkeen. 

Miehen kans ollaan käyty joka ilta lenkillä katsastelemassa, että jokohan meijän perinteiset lenkkireitit olis sulaneet. Päästäs ihan kuivin jaloin lintobongailemaan. Nyt onkin haastetta, kun ollaan opeteltu lintujen ääniä ja ulkonäköä :) Mielenkiinnolla ootan, minkälainen tappelu siitä syntyy, heh :D 
Taannoin minä väitin nähneeni kivipäätikan. Mies oli ihan yrmistynyt, että mikä se semmonen lintu on, ei hänen tietääkseen suomessa asu. Minä vaan, että joojoo asuu, etkö muka tiijä. Ihan on suomalainen muuttolintu! Mies oli ihan, että WHAT!!!???  Noh, naisen logiikka saa aikaan, vaikka uusia lintulajeja!
Se olikin se kivitasku loppujen lopuksi :D :D

No näinhän minä unta uudesta urheilulajistakin nimeltä kuulaloikka! Samalla, kun työnnetään kuulaa, loikataan taaksepäin. Ajatuksena että sekä se kuulan työntömatka, että se oma taaksepäinloikka ovat samanmittasia lähtöpaikasta tai ainakin lähinnä toisiaan   :D

Voi jessus, kun meinatttin miehen kans kuolla nauruun, kun kerroin aamulla tuon :D

No palataampas aiheeseen. Eilen kävelin yksin, kun miehellä oli sulkapallotreeni. 
Suuntasin uudelle kävelytielle ja sen viereen...


 Ihana sammaloitunut vene otti silmään, kun puita oli kaadettu eeestä pois. Nyt onkin tarkotus selvittää, kenen vene on. Tahtos niin itelleen tuon. Olis monta ideaa.

Oikasin sitten junaradalle.



Korallikanukka loistaa yllättävän punasena, kun ei vielä paljon ole vihreätä.


Meijän talo on aikalailla lähellä tätä rataa.


Voivoi onneton viitta.

Seuraavan aamun puukuorma oottaa lähtöä.


Tätä kaarretta  jaksan aina ihailla. Joka vuodenaikana ja kellonaikana näyttää aina erilaiselta riippuen mistäpäin aurinko paistaa.  Tämä kuva voisi olla vaikka syksyn ruskasta. Kummasti aurinko on kullannut kaiken vielä niin harmaan.

Voikaa hyvin ja hyvää viikonloppua. Muistakaa kääntää kelloja...plääh! Ihan turhaa! Voisin luopua moisesta turhuudesta.



Electric Light Orchestra: Last Train to London!
Niin kuuntelin tuota biisiä ja koko bändiä 70-80-luvulla. Mahtavaa :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Viljelyksiä!

Hernenversoja viikossa. Oishan noita voinu tiheämpäänki laittaa, mutta tää oli vasta eka kokeilu.

Siinä on mun minikasvihuone :) Timjamia ja basilikaa. Vielä ainakin hengissä.

Yrttejä lisää ja kanamunakennossa mustasilmäsusannaa. Yks itu vasta kurkistaa päivänvaloon. 

Harmaamalvikkia, tuoksuherneitä, ahkeraliisaa, hopeahärkkiä, kuutamoelämänlankaa ja persiljaa. Tuoksuherneiden kans voi tulla tenkkapoo, kun lähtivät niin ärhäkkäästi kasvamaan. Tänään kyllä laitoin niihin jo tikut, etteivät katkeile roikkuessaan. Mietin vaan, että kuinkahan isot ne on ennenku saa laittaa maahan. Ei paljon innosta taas tää kevät, kun lunta tulla tupruttaa.

Matilda se siinä vartioi viljelyksiä :) Toivoo jo kovasti, että pääsis kiikuskelemaan puutarhaan.


Toivottelen teille rentouttavaa viikonloppua :)


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maaliskuun kuulumisia!

Meijän pihapeikko Untamo on herännyt talviuniltaan.Viime viikolla se vielä makasi pitkin pituuttaan ja kuorsasi, mutta tais alkuviikon auringonsäteet kutittaa nenää ja herättää :)

Lauantaina kiertelin pihaa ja tein muitakin keväthavaintoja.

 Varjoliljakin herännyt.

Tarha-alpi tais sittenkin selvitä, vaikka luulin sen kuolleen syksyllä.

Narsissit menossa kovaa vauhtia pääsisäiseen.

Kaukaasianmaksaruohon uutta kasvustoa.

Mutta huolestuneena kuuntelin sääätiedotusta. Jos -15 asteen yöpakkaset tulossa, niin miten käy kaikkien kasvien. Tietysti nuo talvenkestävät pärjää, jotka jo lumien allakin melkein kukkii. Mutta ruusussakin huomasin paljon uusia silmuja ja miten marjapensaat, omenapuu selviävät. Kaikkia ei voi peittää...hirveä homma. Täytynee noitten maan tasalla olevien niskaan heittää vaikka sanomalehtiä.
 Tai sitten on lähettävä pakkasharsokauppaan. Joskus oon ahkeraliisat peittänyt pyyheliinalla, kai niitäkin vois ripotella pitkin pihoja. 

Ne ei vaan oo mitenkään ilahduttavan näkösiä päivän valjettua, kun töihinmeneviä immeisiä alkaa kuleskelemaan teillä.
-Ruusu-Liisan pyykit ne on pitkin pihoja. No ei se oo ihan tervejärkinen muutenkaan. Näkkeehän sen nyt tuosta pihasta, ettei ihan täysillä käy - :D Hah!

Keväistä loppuviikkoa ja pietään kädet ristissä, ettei ne pakkaset vie meidän kasvatuksia :)


PS! Ootteko muuten huomanneet, miten tää bloggeri huonontaa kuvien laatua? Lataatteko te suoraan koneelta vai jostain pilvestä kuvanne? 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pelottavia asioita tapahtuu kylässämme!


Tammikuun alussa paloi maan tasalle juuri valmistunut iso hoitolaitos. Silloin jo mietittiin, että joku ei halua tälle kylälle mielenterveyden kuntoutusyksikköä. No, sitä alettiin rakentamaan pari viikkoa sitten uudestaan. Sitten tapahtui taas.....

Maaliskuun alussa  paloi meijän kylän monumentti, kunnantoimisto. Molemmat palot la-su välisenä yönä. Tätä viimeisintä paloa oltiin katsomassa miehen kans alusta asti, kun paloasema tuossa meijän vieressä ja kuultiin yöllä toimintaa sekä haistelin rappusilta jo savun hajuakin. Lähettiin heti kylille katselemaan, että mitä oiken tapahtuu. Se oli karmea näky, kun paksu savu nousi kunnantalon katolta.





Seisottiin koko yö  aamuun asti ja seurattiin sammutustöitä.  Ikinä ei unonu tuo yö mielestä :(
 Sitä oli jotekin shokissa, eikä tajunnut. Ihan, kuin olisi katsonut elokuvaa..


 Seuraavana aamupäivänä vielä savusi. Purettavahan se oli kytemisvaaran takia. Tuossa vaiheessa vasta tajusin, mitä oli tapahtunut ja kyyneleet alkoivat virrata.

Siis niin kauheata, tuota taloa ei enää ole. Joka päivä sen on tottunut näkemään kylän raitilla, jotenkin niin turvallisena monumenttina. Eniten surettaa työntekijät, jotka olivat tuolla töissä. Ja ne kaikki vanhat rakennuspiirrustukset, valokuvat ynnämuut. Talo oli rakennettu 50-luvulla, että vanhaa arkistoa on korvaamaton määrä. Mutta onneksi jotakin arkistosta saatiin pelastettua, kun ne tilat olivat kellarikerroksessa.

Toivon totisesti, että tuhopolttaja saahaan kiinni! Ei tää enää voi olla sattumaa.

Kaikesta huolimatta Hyvää Viikonloppua lukijoilleni :)