Kaksi vanhaa puuta!

Huomenta Keski-Suomesta! Mittari näyttää lähes kymmentä miinusastetta. Hrrrrrrrh! 

Ihana puna taivaalla. 

Ihan väärinpäin alkaa menemään tämä ilmasto. Minusta lunta pitäisi tulla ekana. Olisi jotain suojaa kukkien juurille. Taasko menee osa kasvustosta, kun ei kaikkia ehi tai voi suojata.

Päivät ovat menneet edelleen pihapuuhissa, sillä haravointia riittää. Viis kertaa on haravoitu koko pihatienoo ja kerran ajettu ruohonleikkurilla. Alkaa olemaan mitta täys, vaikka koivut ja lehtikuuset ovatkin ihania. Tästäpä päästäänkin otsikkoon.

Nämä lehtikuuset ovat  40 vuotta vanhoja, ehkäpä ylikin. Miehen isä aikoinaan istuttanut. Eikä tuo vasemmalla oleva pajukaan montaa vuotta häviä. Se alkaa olemaan niin laho, että jotain tarttis tehä, ennenku se kaatuu. Takana menee sekä kävelytie ja maantie.

Kävelytiellä ja vähän kauempanakin on melkoinen sotku havunneulasista. Ja käpyoksia lentelee tuulen mukana pitkiinsä. Hyvää askartelumateriaaliahan se on ja hyvin käy sytyistäkin. Kyllä niitä onkin kerätty.

Eivätkö olekkin valtavia. Kaikesta sotkusta huolimatta, mä niin rakastan tätä maisemaa ja näitä havuja. Niissä on voimaa ja turvallisuuden tunnetta. Niitä voi halata.  Niistä voi imeä itseensä elämäniloa. 

Hirvittää tosin nämä nykyiset syöksyvirtaukset, ukkosmyrskyt ja tuulet. Tuohon kohtaan, kun semmonen trombi osuu, niin tulee pahaa jälkeä. Naapurista kaatoi ison puun Asta-myrskyn aikaan.

Ei nuo orapihlajatkaan ihan siistimmästä päästä ole, puottaa nekin lehtensä ja ne marjat. Jestas, mikä sotku niistä tulee. Onneks tilhet käyvät syömässä osan. Että kaikki sotkusimmat puut juuri meijän pihassa. Nyt oonkin alottanut kampanjan niiden poistamiseksi. Mies oli jo samaa mieltä itekki, että vois harkita noiden havujen kaatamista ainakin. Tulee olemaan järkyttävä operaatio. Pitää saaha vielä mukaan kunta ja  palokunta. 

Mutta on syksyisessä maisemassa jotakin niin ihanaa ja kiehtovaa ja haikeaa, että kokoajan tekee mieli kävellä kyläteitä ja  metsäpolkuja :) Ja onhan nuo lehdet pudotessaan tosi kauniita maassa.

Yks hyvä puoli lehti-ja havusotkusta on, että niillä voi peittää kukkien juuristoa ja perustaa uusia penkkejä. Tuleva ruusutarha muuttui vähän, kun siirsin kaaren toiseen paikkaan, siirsin hansaruusut reunalle ja omenapuun väliselle nurmikkoalueelle uusi perenna-alue. Paksu kerros sanomalehtiä alle, haravointijätettä ja hiekkaa. Multaa sitten keväällä, ellen jo ennen lumia ehi laittamaan. Toivottavasti nyt ruusut selviää. Viime talvenahan paleltui viisi puskaa. En ole kaivanut ylös, vaan toivon, että ne vielä virkoaa. Kyllä kauan vie mun ruusutarhan rakentaminen, mutta onhan se hyvä, mistä haaveilla. Sille pitäis saaha joku alusta, ehkä laatoista tai tiilistä...kivetkin käy. Ja joku aitaus ympärille ehkä. Oon kerännyt vanhoja ruostuneita pyöränrenkaita, että upotan maahan puolet. Saas nähä :)

Ilokseni huomasin pari uutta lukijaa, eli tervetuloa Maarit ja KesäKukka :)

Semmosta tänään. Muuten miten teillä näkyy ne kuvat, joita oon joskus lisännyt loppuun, joku kukka tai omena tai tyttö mekossa? Näkyykö ne kuvina vai kirjaimina. Se on nimittäin yks fontti, josta semmosia tulee.

Lupsakkata viikonloppua ruusujen kera! Tämä on ilmaiselta animaatiosivustolta :)