maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ruostetta ja vaaleanpunaista!

Pääsimpäs pihalta pois tänne koneen ääreen. Aamutuimaan on taas pitänyt tuonne tiluksille mennä tutkimaan yön aikana tapahtuneita juttuja. Aina se on yhtä ihastuttava olo, kun joku kukka on aukaissut nuppunsa tai niitä nuppuja on tullut mahottomasti lisää. Tai ees yksikään, niinkuin "ruusutarhan" ruusuille. Kyllä se pikkuhiljaa virkoaa ja tokenee rajuista siirroista ja muutoksista. Ehkäpä saan teille kuvaa syksymmällä, jahka ne nuput aukeavat :)

Otsikkoon viitaten, minusta paras yhistelmä ikinä. Jotain oiken kulahtanutta, vanhaa ja ruosteista ja hempeän vaaleanpunaista...aaah, ihan sielussa helähtää ja sydän sulaa, kun niiden liittoa katselee.


Eilen oli kärhöön auennut kukat. Ostin syksyllä alemyynnistä kolme melkein kuollutta tainta ja laitoin maahan. Talveksi peittelin suodatinkankaalla ja havuilla. Mielenkiinnolla ootan, minkä värisiä ne toiset on. Tämä ainakin on mahtava.




Maloppi on aina yhtä ihana ja onkin yksi suosikeistani siemenistä kasvatettavista kukista. Sitä laitan joka vuosi. Näköjään se onkin auringossa viihtyvää lajia, koska varjoisella seinustalla on myös, mutta se on paljon pienempiä, kuin nämä eivätkä ees vielä ole kukasssa.


Takapihan suihkualtaalla kasvaa vaaleanpunainen elämänlanka. Viime syksynä sain työkaverilta kasan juuria ja heitin ne vaan multaan ja sieltä ne keväällä nousi. Tuota ovat monet ihmetelleet, kun yleensä ne ovat valkoisia. Suihkualtaasta lisää kuvia myöhemmin.

Jaloangervo kasvaa kans suihkualtaalla lampun kupeessa.

Pikkubegonia, jääkoivu, potturuusu yms...rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sekin viihtyy tuolla altaalla.

 Tuoksuherneeseen oli tänä aamuna ilmestynyt jo melkein auennut kukka. Oijoi, kuinka sydän sykähti, kun tämäkin ensimmäinen kasvatti. Pojantytön hiekkalaatikon portinpielessä kiipeää seivästä pitkin.

Oilikohan tämä nyt miljoonakello...? Antaa vähän väriä ja iloa sivupihan projektin myllertämälle multapenkille. Akankaalia kasvaa siinä jo jonkin verran, kuvia sitten, kunhan koko rojekti on valmis. Tuo ihana pikkusanko löytyi roskiksesta.

Semmosia tänä päivänä. Oikein aurinkoista ja lämmintä viikkoa. Minä lähen hakemaan rakasta pojantyttöäni maalle. Onkin HIRVEÄ ikävä, kun viime näkemästä on aikaa. Meinataan pistää elämä ranttaliksi, kun pappakin on kesälomalla :) Käydään uiskenlemassa, piknikillä, temppuradalla ja muuta mukavaa.

6 kommenttia:

  1. Vanha, ruosteinen ja elämää nähnyt on vaan parasta....Tykkään kukistasi...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina. Niin, tuskin minkäänlainen uusi on hienomman näköinen...paitsi vaatteissa :D

      Poista
  2. Sydän pakahtuu täälläkin! Kaunista! Mulla kans samanlainen tyyli, että kaikkea mahdollista nakkaan pellolle ja sitte jänskäilen että kasvaako vai ei ja voi sitä ihanuutta kun joku näyttääkin elonmerkkejä.. Nyt mulla kävi niin tulilatvojen kanssa säilytin kukkineet kukat, nakkasin pihalle ja nyt uudet kukat kaikissa.. Mitään ei kannata heittää pois vaikka kuinka ohjeistettaisiin niin =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä ne kuitenkin virkoaa useimiten. Mun ikivanha Pelrgonia ei vironnut, en tiijä mikä sille tuli yhtäkkiä, ehkä annoin keväällä liikaa vettä.

      Mut jippii sun tulilatvojen puolesta :) On se vaan niin jännittävää tää kesäaika :)

      Poista
  3. Voih..upeita maloppeja. Jostakin kumman syystä harvoin onnistun malopin kasvatuksessa. Muutamaan vuoteen en ole enää edes koittanut.
    Täytyy vielä yrittää ensi vuonna..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maloppi tarvii aika multavan ja aurinkoisen paikan. Ja tuulelta suojaisan. Ite lannoitan pari kertaa kesässä kanankakalla, mut muuten ne kasvaa iha iteksee...ja kukkivat pitkään.

      Toivotan onnea ens keväälle :)

      Poista

Ihanaa, kun kävit. Mikäli jätit kommentit, kiitos siitä. Aurinkoisia päiviä!